Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Laulujoutsen on yksi upeimmista linnuistamme ja pohjoismaisen erämaan symboli. Komea ryhti, lumivalkoinen höyhenpeite ja trompetinhuuto ovat Ruotsin järvien ja kosteikkojen tunnetuin piirre. Laji on Ruotsissa luontainen pesimälintu, ja viime vuosikymmeninä sen määrä on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun se oli aiemmin ollut uhanalainen.

Laulujoutsenen ominaisuudet

Laulujoutsen on 140-160 cm pitkä, siipien kärkiväli 205-235 cm ja paino 8-12 kg. Aikuisena se on kirkkaanvalkoinen, ja sillä on pitkä, suora kaula ja nokka, joka on tyvestä keltainen ja kärjestä musta – toisin kuin mykkäjoutsenen oranssi nokka. Se pitää kaulansa suorana uidessaan, joten se on helppo erottaa mykkäjoutsenesta, jonka kaula on tyylikkäästi kaareva. Joutsenen ääni on äänekäs, torveileva ”ko-hooo”, joka kuuluu usein kaukaa, kun parvet lentävät maiseman yllä.

Laulujoutsenen levinneisyys

Laji pesii Pohjois-Euroopassa ja Aasiassa, usein järvissä ja kosteikoissa boreaalisilla ja arktisilla alueilla. Ruotsissa laulujoutsen on levinnyt laajalle alueelle, mutta yleisimmin se esiintyy Norrlannissa ja Taalainmaalla. Muuttoaikana suuria parvia voi nähdä pelloilla ja järvillä Etelä-Ruotsissa, jossa se joskus talvehtii leutoina talvina. Muutoin laulujoutsenet muuttavat talvehtimaan Tanskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Mitä laulujoutsen syö

Laulujoutsen on kasvinsyöjä, ja se syö pääasiassa vesikasveja, juuria, leviä ja ruohoja. Se laiduntaa mielellään matalissa vesissä, mutta syksyllä ja talvella se ruokailee myös pelloilla, joilla se syö viljanjätteitä, perunoita ja viljaa. Poikaset, joita kutsutaan poikasiksi, syövät ensimmäisten viikkojen ajan hyönteisiä ja pieniä eläimiä, ennen kuin ne siirtyvät vähitellen aikuisten kanssa samaan kasvipohjaiseen ruokavalioon.

Takaisin Linnut