Lokkilintu (Numenius phaeopus)

Pikkulepinkäinen on keskikokoinen kahlaajalintu ja tunnetun lokkilinnun pienempi sukulainen. Sen tunnistaa lyhyemmästä kasvustaan ja tyypillisestä ääntelystään, joka kuuluu usein rannikkoniittyjen ja soiden yllä muuttoaikaan. Pikkulepinkäinen on kaukomuuttaja, ja se on muuttoaikana tyypillinen laji sekä vuoristoalueiden kosteikoilla että rannikkorannikoilla.

Lokkilinnun ominaisuudet

Lokkilintu on 37-45 cm pitkä ja sen siipiväli on 75-90 cm. Sillä on pitkä, alaspäin kaartuva nokka – lyhyempi kuin lokkilinnulla – ja tumma pää, jossa on vaalea keskiviiva, joten se on helppo tunnistaa. Höyhenpeite on ruskeanharmaa, ja sen alapuoli on vaaleampi. Höyhenpeite on hienosti pilkullinen, ja se on sopeutunut sulautumaan ruoho- ja suoalueisiin. Lennossa näkyvät teräväkärkiset siivet ja tumma kiila alapuolella. Kutsu on nopea, kiusoitteleva ”ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-tiiiu”, joka kuuluu usein, kun lintu lähtee lentoon.

Lokkilintujen levinneisyys

Laji pesii Euroopan pohjoisosissa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ruotsissa lokkilintu pesii pääasiassa Norrlannin vuoristo- ja suoalueilla, mutta muuttoaikana sitä voi nähdä koko rannikolla, erityisesti Etelä-Ruotsissa. Pesinnän jälkeen se siirtyy talvehtimaan Länsi-Afrikkaan, Välimeren rannikolle ja eteläiseen Afrikkaan. Jotkut populaatiot talvehtivat myös Etelä-Aasiassa.

Mitä lokkilintu syö

Lokkilintu syö pääasiassa selkärangattomia, kuten matoja, etanoita, äyriäisiä ja hyönteisiä, joita se nyppii herkällä nokallaan maasta tai matalista vesistä. Muuton aikana se syö myös pieniä simpukoita ja joskus marjoja kerätäkseen rasvavarastoja pitkiä lentoja varten. Se ruokailee yleensä yksin tai pienissä ryhmissä, mutta voi syysmuuton aikana kokoontua suuriksi parviksi rannikon levähdyspaikoille.

Takaisin Linnut