Kylkirastas (Vanellus vanellus)

Tukkasotka on tunnettu kahlaajalintu, jota näkee usein avoimilla pelloilla, niityillä ja rannoilla. Sen tunnistaa helposti päänsä pitkästä, kapeasta tupsusta ja leveistä, pyöreistä siivistä. Laji on jo pitkään ollut Ruotsissa kevään merkki, sillä se palaa usein varhain keväällä, jo maaliskuussa.

Tufted titmouse -lajin ominaisuudet

Täysikasvuinen lapintiira on noin 28-31 cm pitkä ja sen siipiväli on 67-72 cm. Sen höyhenpeite on mustavalkoinen, ja selässä on vihertävä sävy. Sekä uroksilla että naarailla on tupsu, mutta uroksilla se on usein pidempi ja voimakkaampi. Lennossa tupsutiaisen tunnistaa leveistä siivistä ja hitaasta, heiluvasta siivenlyönnistä. Ääni on vinkuva ”vi-p!”. josta laji on saanut myös nimensä.

Tukkijoutsenen levinneisyys

Kylkirastas pesii suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Aasiaa, ja Ruotsissa sitä tavataan koko maassa lukuun ottamatta kaikkein vuoristoisimpia alueita. Se suosii avoimia, kostean maaperän maisemia, kuten niittyjä, laitumia ja peltoja. Monet ruotsalaiset lapintiirat muuttavat syksyllä talvehtimaan eteläisemmille leveysasteille, kuten Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan.

Mitä Tufted Titmouse syö?

Kylkirastas ruokailee pääasiassa pienillä selkärangattomilla. Se ravitsee maassa poimien hyönteisiä, matoja, etanoita ja hämähäkkejä. Joskus se polkee jaloillaan maata houkutellakseen matoja pinnalle. Ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja saatavuuden mukaan, mutta hyönteiset muodostavat suuren osan ruokavaliosta pesimäaikana, jolloin poikaset tarvitsevat proteiinipitoista ravintoa.

Syön mielelläni: Jauhomato

Takaisin Linnut