Kilpikonna (Streptopelia decaocto)

Euraasian kauluskyyhky on pieni ja elegantti kyyhkynen, joka on yleistynyt Euroopassa 1900-luvulla. Ruotsissa se vakiintui 1940- ja 50-luvuilla ja on nykyään yleinen monissa osissa maata, erityisesti Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Laji on helposti tunnistettavissa vaaleanharmaasta höyhenpeitteestä ja mustasta puolikuun muotoisesta kaularenkaasta.

Kirjekyyhkyn ominaisuudet

Kaulurikyyhky on hieman pienempi kuin rengaskyyhky, ja sen ruumiinpituus on noin 31-33 cm ja siipiväli noin 47-55 cm. Sen höyhenpeite vaihtelee vaaleanharmaasta beigeen, ja siipien kärjet ovat tummemmat ja kaulassa on selvä musta rengas, joka erottuu vaaleasta kaulasta. Silmät ovat tummat ja niissä on punainen iiris, ja jalat ovat vaaleanpunaiset. Lento on nopeaa ja suoraa, ja usein siivistä kuuluu viheltävä ääni. Ääni on monotoninen, toistuva ”kooo-koo-kook”.

Kaulurikyyhkyn levinneisyys

Alun perin Kaakkois-Euroopasta ja Vähä-Aasiasta kotoisin oleva laji on levinnyt räjähdysmäisesti 1900-luvulla lähes koko Eurooppaan, Aasiaan ja jopa Pohjois-Amerikkaan. Ruotsissa sitä tavataan pääasiassa etelässä sekä kaupunkikeskuksissa, kylissä ja maatalousmaisemissa. Se välttää syviä metsiä ja vuoristoja, mutta viihtyy ihmisten lähellä, missä on ruokaa ja pesäpaikkoja.

Mitä kirjekyyhky syö?

Kaulurikyyhky on pääasiassa siementen syöjä, ja se suosii viljaa, yrttien ja erilaisten kasvien siemeniä, mutta se syö myös silmuja ja joskus pieniä hyönteisiä. Se ruokailee usein maassa parvissa muiden kyyhkyjen tai pikkulintujen kanssa. Lintupöydissä se arvostaa auringonkukansiemeniä ja viljasekoituksia, ja siitä voi tulla nopeasti vakiokävijä siellä, missä ruokaa on runsaasti.

Syön mielelläni: Auringonkukansiemenet linnuille

Takaisin Linnut